RIP 01.02.2009 Poem's Lord Byron
|
The calling that fills me
Have to find my way
The calling that tells me
Go away, go away...
KRJ II-palkittu 83 pisteellä marraskuussa 2007. Esikantakirjattu.
Poem's Lord Byron, joka on mahtiponttisesti nimetty George Byronin mukaan, on harvinainen poikkeustapaus Evergreyn hevoskatraassa. Useinkaan en oreja itselleni osta, vaan tyydyn käyttämään muiden tallien jalostusoreja, mutta syksyllä 2006 minun oli aivan pakko hankkia oma orivahvistus talliini, omaa puoliverijalostustani silmälläpitäen. Samalla Kerppa, joka on minulle tuttu monien kasvattiensa ja upeiden hevostensa kautta, mainosti hevostalli.net'issä vanhempia orejaan, jotka olivat viimeisitä kertoja jalostuksessa. Silmiini osui näistä hienolla suvulla varustettu kouluori Astronaute SZ, jonka isälinja meni suoraan Valdostaan. Varsahan minun oli tuosta saatava, ja meinasikin ensin yhden Evergreyn tammoista tuolla astuttaa, kunnes muistin Kerpan Quierossa asuvan xx-tamman, jonka isä on legendaarinenkin Liinun OG Charmian. Kauempaa miettimättä mailasin Kerpalle, josko varsa haluamastani yhdistelmästä onnistuisi ja sitten sainkin käsiini kesäkuussa syntyneen Bonon. Olin myyty ensi sekunnilla. Tummassa Bonossa oli sellaista maagista vetovoimaa kitukasvuisenakin, että ei siinä voinut kun henkeään haukkoa. Niin Bono sitten muutti Evergreyhin.

Hoitaessa oman arvonsa tunteva Bono käyttäytyy varsin herrasmiesmäisesti, oli tilanne ja paikka mikä tahansa. Toisinkuin eräät tallin hevosista, Bono on hyvin hillitty otus, jonka kanssa on helppo työskennellä. Bono ei suuremmin rakasta ihmisten sille antamia rapsutuksia ja silityksiä, mutta oi sitä kehujen antamaa huumaa. Bonon mielestä ihmiset voisivat palvoa maata sen jalkojen alla, kunhan eivät koske itse oriiseen. Kaikki rutiininomaiset hommat Bonon kanssa saa hoidettua tyylillä. Vesiboksiin orin saa ongelmitta, samoin traileriin. Matkustaessa Bono arvostaa omaa rauhaansa ja kuskataankin vanhinkojen välttämiseksi aina kisapaikoille yksinään. Taluttaessa ori saattaa ruveta steppailemaan ja esiintymään, jos tammoja on maisemissa, mutta muuten on melkoisen helppo viedä minne vain. Naru turvan ympärillä ja/tai määrätietoinen käsittely lopettaa Bonon kukkoilut kuin seinään. Eläinlääkärille ja kengittäjällä Bono saattaa pahimpina päivinä irvistellä kuin riivattu, mutta siihen se aina jääkin.
Ratsuna Bono on hyvin, hyvin, tuliluontoinen tapaus. Bonolla tuppaa päreet palamaan mitättömistä asioista ja silloin orin toiminnasta on leikki kaukana. Täysiverisen tulisuus siis paistaa tästä alituiseen läpi, mutta annettakoon se anteeksi, onhan Bonolla myös sitä tunnetta liikkeissään roimasti enemmän kuin keskiverto kouluratsulla. Bono onkin erinomainen liikkuja; sen askellajit ovat elegantteja, suuria ja elastisia. Ori ei jätä ketään kylmäksi esiintyessään, se on vissi. GP-tasolle Bonoa tullaan luultavasti joskus koulimaan, mutta tyydymme silti kisaamaan "vain" Intermediaire-tasolla. Bono nimittäin kuumuu kisoissa sen verran, että turhia riskejä liian suurella paineella ei viitsitä ottaa. Ainoa miinuspuoli oriissa onkin sen nk. lyhyt pinna. Esteillä Bono on oikea tornando. Se hyppii minne sattuu ja miten sattuu, kaikki on siis ihan ratsastajasta kiinni. Bonoa ei hyppääminen kiinnosta, eikä se edes siis jaksa yrittää. Maastoillessa orille tuppaa myös jäämään turbovaihe päälle ja Bonon kanssa maastoilevatkin vain erittäin kokeneet ratsastajat, erittäin rauhallisessa ja kokeneessa seurassa.
|
Jälkeläiset
s. 11.11.2006 trakehner-o. Lord Dunsany SIN, e. Noire de Poemé (kasv. Harmony D., Evergrey)Pakastetta otettu talteen viisi annosta.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||